On ikkunassa karamelliverhot...

... ja seinän tapetissa Hämähäkkimies. Eikun "On Hiski-miusulla Eliaksen lelu, se on supersankari Hämähäkkimies". Hiski siis oli taannoin melkoisen tylsistynyt, joten se päätti ottaa Elkun lelun uusiokäyttöön, kun poika itse on ukkelin jo hylännyt. Ensin se koetti tulla pöllimään minun, kissaveljensä kaikkein rakkainta lelua, tuollaista jo parhaat päivänsä nähnyttä pehmosorsaa, mutta kun minä päästin kunnon murinan selkä köhjöllä, se tajusi luovuttaa. Jostakin se sitten kaivoi Hämiksen esiin ja heitteli ja pureskeli sitä. Kumma supersankari tuokin, kun muut se pelastaa pulasta käden käänteessä, mutta itseään sitten ei osaakaan auttaa. Kovin tyynesti Hämis asian otti, ei päästänyt ääntäkään, vaikka sai kynsistä ja hampaista.

Eikös olekin aika hämärä tyyppi tuo velipoikani?

Juutas ja helpotuksen huokaus

Nyt pitää välillä laittaa isoemäntä kirjoitushommiin, sillä Juutas sai helpottavia uutisia! Meillä kävi tänään vieraana entinen "mammamme", eli emäntä siitä talosta, jossa me synnyimme yli vuosi sitten. Tämä mamma on kävelevä brittikissatietotoimisto (huuh, mikä sanahirviö), ja hän sanoi, että Juutas voi pysyä tämänhetkisessä kuosissaan, kunhan ei enää yhtään paisu. Helpotus, sillä Juutas jo pelkäsi, että tulee tuomio laihtua lisää. Ja syöminen kun on NIIN ihanaa hommaa, niin eihän sitä mieliharrasteestaan millään malttaisi luopua. No, tietysti ruokamäärät pysyvät niukahkoina jatkossakin, katsokaa tuosta kuvasta, miten hikisiä annoksia Juutas-poika kerralla saa. Tuon kokoluokan annoksia saa sentäs kolme tai neljä kertaa päivässä, riippuu hiukan, saako myös ultrakevyttä märkäruokaa lisäksi. Jos saa märkää, raksuja ei tietenkään saa aivan niin paljon. Mutta eipä sentään tarvitse enää tehdä nälkäkuolemaa joka aivan ainoa päivä! Isoemännän toinen lenkkikaverikin saa huokaista helpotuksesta, sillä hän oli kovasti sitä mieltä, että Juutasta kidutetaan :)

Siilejäkin meidän pihallamme pyörii edelleen, ne ovat melko hauskoja tuhisijoita, mutta emme aivan ymmärrä, miksi ne saavat toisinaan enemmän ruokaa kuin me. Me kun emme saa olla lihavia, niin aivan puheidensa vastaisesti isoemäntä ja pikkuisäntä työntävät siileille joka päivä todella karskeja annoksia ruokaa ja hokevat samalla, että teidän täytyy saada lisää painoa. Jotenkin tuo lihotusoperaatio liittyy asiaan nimeltä horros, mitäköhän se tarkoittaa? Onko lukijoissamme yhtäkään kieliasiantuntijaa, joka osaisi selittää kissakielellä tuota asiaa?

Sänkyvierailijoita

No moi taas, (olen Juutas ) minä ja Hiski olemme päässeet isäntäväen sänkyyn. AINA kun menemme sinne, meitä rapsutetaan hyvin PALJON. Minä menen useimmiten pikkuisännän sänkyyn. Joka kerta kun maukaisen vähänkään pikkuisännän oven takana, hän avaa melkein aina. Ja jos pikkuisäntä on jossain leirillä, yökylässä, tai muualla sellaisessa, kelpaa myös isoisännän ja isoemännän sänky. (Välillä oleskelemme siellä ihan vain huvin vuoksi, vaikka isoisäntä tai isoemäntä ei olisikaan siellä ) ...Moi moi!

kori on kiva!

Hei taas pitkästä aikaa,minä ja Hiski keksimme hauskan leikin.Minäpä kerron,millaisen leikin keksimme.Ensin            
 toinen menee erääseen koriin, ( joka on muuten ennen toiminut lelulaatikkona ) ja sitten korin ulkopuolelle  jäänyt yrittää korin kantoreijistä käsin saada sisälläolijan kiinni, kun taas korissa sisällä oleva yrittää väistellä kantoreijistä työntyviä tassuja.Korilla on nyt taas täytettä (ei kuitenkaan leluja! ), joten en tiedä voimmeko leikkiä tätä enää..Heippa!