Monolaatikko on paras!

Tässä kuvassa Juutas on pahvilaatikossa.

Hei, Pikkuisäntä sai joululahjaksi sukset. Suksien mukana tuli monot ja suksisauvat. Sauvat, sukset tai monot eivät meitä järin kiinnostaneet, mutta monojen mukana tullut pahvilaatikko oli sitäkin hauskempi. Aina välillä jompikumpi oleskelee laatikossa, sitten yhtäkkiä Pikkuisäntä tai Isoemäntä laittaa latikon kannen kiinni. Silloin laatikon sen hetkinen "asukas" ryntää laatikosta joulukuusen alle. [ Joulukuusi on meidän tämänhetkinen lempiolinpaikka. Olisittepa nähneet Juutaksen ilmeen, kun kuusi laitettiin "hänen" matolleen :) ]

Pelataanko Twisteriä?

Tässä kuvassa minä olen spinnerin kimpussa.

Hei, eikös se emäntä eilen tänne jotain kirjoitellutkin? Tänään aamulla Pikkuemäntä pelasi Twisteriä. Se on sellainen peli, jossa on sellainen matto, ja matossa on väripilkkuja. Matto oli muovia. Sitten siinä on spinneri jolla minä enemmän leikin. Opin jopa pyörittämään spinneriä. Juutaskin haettiin katsomaan, mutta ei hän siitä kovin piitannut. Kyllä hänkin hieman leikki, mutta ei kauan. Asiasta toiseen, se matto rapisi kivasti. Mutta en minä sillä kovin kauan leikkinyt. Sitten emäntä käski Pikkuemännän panna Twisterin pois, ja siihen päättyi minun leikkini. Heippa!

Joulu tulla jollottaa

Hei pitkästä aikaa!

Tämä syksy on ollut niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa edes tänne blogiin mitään. Elämä on sujunut niin samoilla uomillaan, että joka kerta olisi tullut vain samaa ja samaa teksteihin. Meiltä on kuitenkin sen verran monta kertaa tiedusteltu uuden tekstin ilmestymisajankohtaa, jotta nyt, yleisön pyynnöstä, olkaa hyvät!

Joulu lähestyy, ja eilen oli Suomen synttärit. Sen kunniaksi isäntäväki haki autotallista joulukoristeita sisälle, vaikka eivät ne vielä monta juttua esiin laittaneet, on kuulemma liian aikaista. Mutta kuusenmatto, tuo Juutaksen viimejouluinen mielipaikka, tuli jo esiin. Mitenkähän tänä vuonna käy, mahtuuko siihen kissan kanssa yhtäaikaa myös kuusi, vai pitääkö sen alla etsiä jokin toinen matto? Kuulemma ei etsitä, mutta katsotaan nyt sitten.

Toinen joulukuuta tuli vuosi täyteen siitä, kun muutimme tänne. Aika on kulunut nopeaan. Oli kesä ja siilit, sitten tulivat syksy, talvi ja talitintit. Isäntäväki on vienyt linnuille ulos murkinaa, auringonkukansiemeniä, pähkinää ja talimakkaran. Makkara on kohta syöty, ja täytyy ostaa uusi, jotteivät linnut näänny nälkään. Kylmällä ilmalla on kuulemma erittäin kriittistä, jos vakipaikalta ei löydykään murkinaa jonakin päivänä. Jos on aloittanut ruokinnan, pitää sitä jatkaa talven yli. No, ihan sama se on kyllä meidän kissojenkin kanssa; jos otat kissan, huolehdit siitä sitten sen elinpäivien loppuun. Mutta talitinttejä ja niiden syömäpuuhia on kiva seurata. Tulipa tänään sellainen iso mustavalkea lintukin, jolla oli punaista peräpäässä ja niskassa. Se takoi makkaraa kuin vimmattu, ja voi miten Hiskin teki mieli saada siitä paisti. Mutta ei auttanut, piti vain tyytyä tirskumaan sille ikkunan läpi. Lintu on kuulemma tikka. Se söi niin paljon, että makkara on varmasti pian kaluttu loppuun.

Oheen laitamme kuvan Juutaksesta ja tähtimatosta, lisäksi isoemäntä koetti saada kuvan siemenkipolla asioivasta tiaisesta, mutta pienellä kameralla siitä ei saanut kovin ihmeellistä otosta aikaiseksi ikkunan läpi. (Tuossa Juutaksen kuvassa taustalla oleva ovi on siis se, jonka läpi me seuraamme lintujen einespuuhia.)