lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hiski ja punainen piste

Pikkuisäntä häiritsi tänään makoiluani. Sillätavalla että otti yläkerrassa vähän pistoolia muistuttavan esineen. Esineestä kuului tuttu pi-piip ääni. Ääni ennusti leikkiä. Siitä vähän pistoolia muistuttavasta esineestä tuli punainen valopilkku, ja tykkään ajaa sitä takaa. Kerran minun ei edes tarvinnut kuulla sitä tuttua pi-piip ääntä, koska näin että pikkuisäntä otti sen vähän pistoolia muistuttavan esineen käteensä.           

Pikkuisännän vuoro:

Hei Hiski tässä. Minä opin juuri soittamaan rumpuja. Mutta en kovin tykännyt siitä, sillä jouduin soittamaan ilman kapuloita. Ilman kapuloita soittaminen on tylsää siksi, että pelkään kalvoon tulevan reikiä. Mutta sitten muistin että kynteni oli juuri leikattu, joten kalvon reikiintyminen olisi täysin mahdotonta. Pikkuisäntä sanoi että olen harmaa rumpali, joka ei kylläkään osaa soittaa juuri mitään.  

Rakkauden ammattilaiset

Tänään koetimme herättää emäntämme hyvin hellästi, mutta se pahanen ei vain ottanut noustakseen. Hiski koetti suudella sen silmät auki nuolemalla, mutta emäntä vain käänsi naamansa päin tyynyä ja jatkoi nukkumistaan. Emme ymmärrä, miksi klo 03.00 on muka huono aika nousta silittämään meitä. Seuraavaksi koetimme herättää isoa isäntää, mutta tulos oli tasan yhtä laiha. Niinpä siirryimme keittiöön ja levitimme pikkuisännän torstaina hakemat pajunkissat sinne tänne pitkin lattioita. Aamulla olimme muina miehinä kuten tavallista. No, kuka pikkuisännän käski jättää kissat niin kivasti tyrkylle nurkkaan? Jos jotakin jätetään sopivalle korkeudelle, mielestämme kaikki on meidän.

Hiski päätti kokeilla, millaista olisi olla rausku. Ainoastaan kidukset puuttuvat. Niin ja vesi.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Vielä testiä

No nyt se kissa-akka taas naputtaa näppistään, mitä meistä muka nytkin on sanottavaa? Meistä ei ole maininnan arvoista se, että tykkäämme kukista ja käymme öisin pöllimässä tulppaaneita maljakosta vain sen takia, että voimme levittää ne ympäri huushollia. Ei sitäkään kannata ainakaan julkisesti mainita, että olemme tehneet sen aika monta kertaa, viimeksi viime yönä... Aamulla olemme muina miehinä ihmisten noustessa ylös ja kysyessä kuka on riehunut. Kaiken saa anteeksi, kun hieman viitsii vaivautua kehräämään ja pökkimään kuonolla paljaita sääriä. Sitten vain keittiöön päivystämään aamupalaa touhuavien aikuisten viereen, anova tapitus silmiin ja kas, johan sieltä tipahtaa pala kinkkua, kissankarkki tai jotakin muuta kivaa. Tänä aamuna pikkuisäntä keksi (taas kerran) leikittää meitä laserilla, sitä punaista pistettä on tajuttoman kiva ajaa takaa, vaikka kyllä tajuamme, että sitä ei voi koskaan saada kiinni. Kun hetkisen riehuu sen perässä aamutuimaan, jaksaakin koko päivän vedellä hirsiä.
Tässä me molemmat olemme!

Hepskukkuu!

Me, siniset brittiläiset Juutas ja Hiski, ajattelimme pitää kissamaista blogia. Tai oikeastaan emäntämme pitää, mutta blogin aiheena olemme me. Emäntämme on koulutukseltaan kohta valmis opettaja, se opettaa sitä kieltä, mitä itsekin puhuu, oliko se nyt jotakin s:llä alkavaa, niin kai. Toisinaan se puhuu äidinkielestäkin, eli ei kai se sitten itsekään tiedä, mikä kielen virallinen nimi on. Emäntämme sanoi, että hänen on hyvä harjoitella bloggailua, koska tulevat oppilaat ovat todennäköisesti taitavia alan harrastajia. Olisi kuulemma noloa olla aivan uuno tässä asiassa. Se pienempi mieshenkilö, joka myös asuu kanssamme samassa talossa, on ekaluokkalainen ja innokas kirjoittelija. Hänkin kirjoittaa tänne meistä kaikenlaista. Aikovat kuulemma panna kuviakin, mutta se ei meitä haittaa, sillä olemme tottuneet olemaan kuvattavina.

Olkoon tämä ensimmäinen tekstimme, ja jos tämä onnistuu, jatkoa seuraa aina silloin tällöin. Kesällä on varmasti paljon kertomista, kun luonto herää. Olemme jo tänään ihastelleet ikkunasta sellaista rumasti kirkuvaa suurehkoa lintua, jolla on pitkä häntä. (Tai ilmeisesti se on pyrstö, mutta meistä häntä päihittää pyrstön.)  Ja sitten oli sellainen pitkä- ja tuuheahäntäinen olio tuossa takaterassilla, jolla oli hirvittävän vikkelät liikkeet. Se ehkä jopa päihittäisi meidät ainakin kiipeilyssä. Emäntä väitti, että otuksen nimi on orava.