Jättiyllätys

Lauantaina jouduimme olemaan melkein koko päivän yksin kotona. Odotimme vain, että saisimme ruokaa. Saimmehan me toki sitäkin, mutta oli isäntäväellä jotain muutakin. Nimittäin kauhean iso muovipussi. Aluksi luulimme, että pussissa oli jokin härveleistä ja hilavitkuttimista oudoin juttu, mutta siellä olikin meille oma kaksikerroksinen sänky.

Tänään isoemäntä toi Hiskille hammasharjan. Ääk, tämä tietää epämiellyttäviä hetkiä.

Uudet ruokakupit

Hei taas TODELLA pitkästä aikaa. Eilen saimme uudet märkäruokakupit. Ne ovat tosi hienot. Niissä on kissan naamat. Minulla on musta ja Hiskillä valkoinen. Olemme syöneet niistä vasta yhden kerran. Ai niin. Unohdimme mainita, että isäntäväki osti itselleen hienon koristetalon. Sen säilytyspahvilaattikko oli meidän mielestämme TODELLA hauska. Makasimme siinä koko ajan. Harmi vain, että sekä poltettiin juuri.

Kevät saapuu...

...Ja niin saapuvat siilitkin. Tänään kun olimme ulkona (valjaiden kanssa), tuijotiimme koko ajan pihallamme ruokailevaa siiliä. Vuoroin katselimme lintuja, jotka hyppivät terassilla. Saimme myös uuden fleksin (talutus- hihnan). Nyt molemmat ovat viisi m, ennen toinen oli kolme m. Juutas ei oikein valjaista piittaa, mutta pakko pitää, kun ei muutenkaan ulos pääse. (Varsinkaan pikkuisännän kanssa). Nähdään taas!

Siili nimeltä Nyrkki murkinoi...

... ja me vahdimme herkeämättä.

Hirrrmmmuinen Hiski

Pikkuisäntä on joskus ammoin saanut jostakin tuollaisen punaisen limadinosauruksen, johon etenkin Hiski on kovasti rakastunut. Juutaskin toisinaan sillä mieluusti leikkisi, mutta Hiskipä ei anna. Meistä on otettu useita videoita, joilla käymme kiivasta ruumiinkielistä keskustelua siitä, kumpi saa örkillä leikkiä. Toistaiseksi joka kerta keskustelu on päätynyt Hiskin voittoon, vaikka se olisi tarkoittanut ties millaisia uhrauksia.

Uusia tavaroita

No hei taas! Kerran kun Isoemäntä tilasi meille 10 kg kissanraksuja, mukana tuli kissanteltta ja tunneli. Aluksi hieman arastelimme tavaroita, mutta kyllä me sitten niihin totuimme. Olemme kuitenkin oleskelleet niissä aika vähän, sillä nyt ne on pantu hetkeksi pois tieltä. Haluaisimme ne jo takaisin, mutta ei isäntäväki ota niitä takaisin. Me kun emme osaa puhua. kun isäntäväki on poissa, meillä on aika tylsää. Kerran jopa imuroimme. Imurointi sai alkunsa siitä että, imuri vain vahingossa käynnistyi.  Saimme tänään myös uuden laatikon, jossa tykkäämme maata. (tai ainakin Juutas) Hei sitten!

Juutas ja vaniljasokeri

Täytyypä vielä lisätä teidän iloksenne video, jossa Juutas haistaa vaniljasokeria, Päätelkää itse, miellyttikö se vai ei!

Maaliskuu maan paljastaa?

Kylläpäs on KYLMIÄ aamuja edelleen. Vaikka kovasti jo mielisimme ulos, niin ainakin aamuisin peräännymme heti, kun ulko-ovi vähänkään raottuu. Öisinkin täytyy nukkua jonkun jaloissa, tavallisimmin Hiski nukkuu isoisännän ja Juutas isoemännän jaloissa, mutta kyllä me tykkäämme koisia myös pienten ihmisten kanssa. Pikkuemäntä jättää nykyään iltaisin ovensa auki sen toivossa, että saisi meistä jommankumman kanssaan nukkumaan. Aina joskus hän saakin.

Olemme kyllä kohteliaita nukkujia. Emme yleenä häiritse nukkuvia ihmiskumppaneitamme ennen kellon mylväisyä, mutta auta armias, kun sen aika on tullut! Juutas jaksaa kyllä odottaa, että vetelät ihmiset ymmärtävät kellon soiton, mutta Hiski toimii itse kellona. Kun kello on karjaissut sen h-vetillisen ylöskäskynsä, Hiski alkaa polkea isojen ihmisten kroppaa sillä ahkeruudella, että sellaista toivoisi näkevänsä TVH:n miehilläkin edes joskus :) Ei Hiskin toimista aina ole hyötyä, mutta tosinaan haistelu, mouruaminen ja muu vihjailu tuottavat tulosta, ja joku kömpii antamaan murkinaa.

Olemme me jo pihallakin käyneet, sillä välillä on ollut aurinkoisia päiviä, jolloin räystäätkin ovat tyhjentäneet virtsarakkoaan hyvinkin ahkerasti. Silloin me piehtaroimme lumessa ja nautimme raikkaasta ulkoilmasta keuhkoissamme. Toisinaan yksi ukkeli tuossa tiellä vetää sätkää, ja se haju on kyllä äärettömän epämiellyttävä.

Nyt ei meillä oikein muuta asiaa ole, jäämme odottelemaan kevään merkkejä ja uusia aiheita päivityksillemme. Halusimme kuitenkin kertoa, että elossa ollaan ja paksusti voidaaan! (Etenkin Juutas voi paksusti, Hiski voi vain hyvin.)