Juutas ja helpotuksen huokaus

Nyt pitää välillä laittaa isoemäntä kirjoitushommiin, sillä Juutas sai helpottavia uutisia! Meillä kävi tänään vieraana entinen "mammamme", eli emäntä siitä talosta, jossa me synnyimme yli vuosi sitten. Tämä mamma on kävelevä brittikissatietotoimisto (huuh, mikä sanahirviö), ja hän sanoi, että Juutas voi pysyä tämänhetkisessä kuosissaan, kunhan ei enää yhtään paisu. Helpotus, sillä Juutas jo pelkäsi, että tulee tuomio laihtua lisää. Ja syöminen kun on NIIN ihanaa hommaa, niin eihän sitä mieliharrasteestaan millään malttaisi luopua. No, tietysti ruokamäärät pysyvät niukahkoina jatkossakin, katsokaa tuosta kuvasta, miten hikisiä annoksia Juutas-poika kerralla saa. Tuon kokoluokan annoksia saa sentäs kolme tai neljä kertaa päivässä, riippuu hiukan, saako myös ultrakevyttä märkäruokaa lisäksi. Jos saa märkää, raksuja ei tietenkään saa aivan niin paljon. Mutta eipä sentään tarvitse enää tehdä nälkäkuolemaa joka aivan ainoa päivä! Isoemännän toinen lenkkikaverikin saa huokaista helpotuksesta, sillä hän oli kovasti sitä mieltä, että Juutasta kidutetaan :)

Siilejäkin meidän pihallamme pyörii edelleen, ne ovat melko hauskoja tuhisijoita, mutta emme aivan ymmärrä, miksi ne saavat toisinaan enemmän ruokaa kuin me. Me kun emme saa olla lihavia, niin aivan puheidensa vastaisesti isoemäntä ja pikkuisäntä työntävät siileille joka päivä todella karskeja annoksia ruokaa ja hokevat samalla, että teidän täytyy saada lisää painoa. Jotenkin tuo lihotusoperaatio liittyy asiaan nimeltä horros, mitäköhän se tarkoittaa? Onko lukijoissamme yhtäkään kieliasiantuntijaa, joka osaisi selittää kissakielellä tuota asiaa?