Maaliskuu maan paljastaa?

Kylläpäs on KYLMIÄ aamuja edelleen. Vaikka kovasti jo mielisimme ulos, niin ainakin aamuisin peräännymme heti, kun ulko-ovi vähänkään raottuu. Öisinkin täytyy nukkua jonkun jaloissa, tavallisimmin Hiski nukkuu isoisännän ja Juutas isoemännän jaloissa, mutta kyllä me tykkäämme koisia myös pienten ihmisten kanssa. Pikkuemäntä jättää nykyään iltaisin ovensa auki sen toivossa, että saisi meistä jommankumman kanssaan nukkumaan. Aina joskus hän saakin.

Olemme kyllä kohteliaita nukkujia. Emme yleenä häiritse nukkuvia ihmiskumppaneitamme ennen kellon mylväisyä, mutta auta armias, kun sen aika on tullut! Juutas jaksaa kyllä odottaa, että vetelät ihmiset ymmärtävät kellon soiton, mutta Hiski toimii itse kellona. Kun kello on karjaissut sen h-vetillisen ylöskäskynsä, Hiski alkaa polkea isojen ihmisten kroppaa sillä ahkeruudella, että sellaista toivoisi näkevänsä TVH:n miehilläkin edes joskus :) Ei Hiskin toimista aina ole hyötyä, mutta tosinaan haistelu, mouruaminen ja muu vihjailu tuottavat tulosta, ja joku kömpii antamaan murkinaa.

Olemme me jo pihallakin käyneet, sillä välillä on ollut aurinkoisia päiviä, jolloin räystäätkin ovat tyhjentäneet virtsarakkoaan hyvinkin ahkerasti. Silloin me piehtaroimme lumessa ja nautimme raikkaasta ulkoilmasta keuhkoissamme. Toisinaan yksi ukkeli tuossa tiellä vetää sätkää, ja se haju on kyllä äärettömän epämiellyttävä.

Nyt ei meillä oikein muuta asiaa ole, jäämme odottelemaan kevään merkkejä ja uusia aiheita päivityksillemme. Halusimme kuitenkin kertoa, että elossa ollaan ja paksusti voidaaan! (Etenkin Juutas voi paksusti, Hiski voi vain hyvin.)