Hepskukkuu!

Me, siniset brittiläiset Juutas ja Hiski, ajattelimme pitää kissamaista blogia. Tai oikeastaan emäntämme pitää, mutta blogin aiheena olemme me. Emäntämme on koulutukseltaan kohta valmis opettaja, se opettaa sitä kieltä, mitä itsekin puhuu, oliko se nyt jotakin s:llä alkavaa, niin kai. Toisinaan se puhuu äidinkielestäkin, eli ei kai se sitten itsekään tiedä, mikä kielen virallinen nimi on. Emäntämme sanoi, että hänen on hyvä harjoitella bloggailua, koska tulevat oppilaat ovat todennäköisesti taitavia alan harrastajia. Olisi kuulemma noloa olla aivan uuno tässä asiassa. Se pienempi mieshenkilö, joka myös asuu kanssamme samassa talossa, on ekaluokkalainen ja innokas kirjoittelija. Hänkin kirjoittaa tänne meistä kaikenlaista. Aikovat kuulemma panna kuviakin, mutta se ei meitä haittaa, sillä olemme tottuneet olemaan kuvattavina.

Olkoon tämä ensimmäinen tekstimme, ja jos tämä onnistuu, jatkoa seuraa aina silloin tällöin. Kesällä on varmasti paljon kertomista, kun luonto herää. Olemme jo tänään ihastelleet ikkunasta sellaista rumasti kirkuvaa suurehkoa lintua, jolla on pitkä häntä. (Tai ilmeisesti se on pyrstö, mutta meistä häntä päihittää pyrstön.)  Ja sitten oli sellainen pitkä- ja tuuheahäntäinen olio tuossa takaterassilla, jolla oli hirvittävän vikkelät liikkeet. Se ehkä jopa päihittäisi meidät ainakin kiipeilyssä. Emäntä väitti, että otuksen nimi on orava.