Vielä testiä

No nyt se kissa-akka taas naputtaa näppistään, mitä meistä muka nytkin on sanottavaa? Meistä ei ole maininnan arvoista se, että tykkäämme kukista ja käymme öisin pöllimässä tulppaaneita maljakosta vain sen takia, että voimme levittää ne ympäri huushollia. Ei sitäkään kannata ainakaan julkisesti mainita, että olemme tehneet sen aika monta kertaa, viimeksi viime yönä... Aamulla olemme muina miehinä ihmisten noustessa ylös ja kysyessä kuka on riehunut. Kaiken saa anteeksi, kun hieman viitsii vaivautua kehräämään ja pökkimään kuonolla paljaita sääriä. Sitten vain keittiöön päivystämään aamupalaa touhuavien aikuisten viereen, anova tapitus silmiin ja kas, johan sieltä tipahtaa pala kinkkua, kissankarkki tai jotakin muuta kivaa. Tänä aamuna pikkuisäntä keksi (taas kerran) leikittää meitä laserilla, sitä punaista pistettä on tajuttoman kiva ajaa takaa, vaikka kyllä tajuamme, että sitä ei voi koskaan saada kiinni. Kun hetkisen riehuu sen perässä aamutuimaan, jaksaakin koko päivän vedellä hirsiä.