Me kissat voisimme opettaa jotakin hyvin tärkeää ihmisille: rennosti ottamisen taidon. Me emme turhia stressaa, vaan osaamme ottaa elämän kevyesti ja järkevästi. Ja kun on ruoka-aika, me kyllä osaamme silloin kiitää paikalle salaman lailla! Vähän kun vain ekstraruokakuppi kolahtaa, siunaannumme paikalle kuin taikaiskusta, vaikka meitä ei juuri ennen kolahdusta löytynyt niin mistään. Ekstraruokakuppi on sellainen, mihin saa aina jotakin tosi hyvää herkkua, kuten seitä, jauhelihaa, lohta tai kaupan märkäruokia.
Tänään isoemäntä luki sanomalehteä lattialla. Me olimme sitä mieltä, että tuollainen homma on jonninjoutavaa, joten mäjähdimme molemmat lehden päälle makoilemaan. Emäntä nosti meidät pois tieltä, mutta Hiski oli Juutasta päättäväisempi, sillä se pamautti olemuksensa heti uudestaan takaisin sivistyksen päälle. Mitäpä sitä lukemaan jostakin niin tyhjänpäiväisestä kuin kakkukonditoriasta tai pappien huvittavista möhläyksistä, kun senkin ajan voi käyttää leikkimällä meidän kanssamme ja rapsuttelemalla mahasta, joka etenkään Juutaksella ei ole kovinkaan pieni.
Ja sitten kuulimme jotakin varsin kummaa isoisännän suusta, sen tekisi mieli hiirtä! Sekös meille sopisi, sellaista vilistäjää olisi roimasti kivempaa ajaa takaa kuin noita kimalaiseksi kutsuttavia pihapörriäisiä. Mutta nyt, muistakaa ottaa kaikki rennosti, sillä onhan kesä! (Vaikka kesä on nyt kyllä hyytävä, tänään pihalla tassut olivat lähellä jäätymispistettä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti