Juutas oli tänään vähän pahoilla teillä: isoemäntä kirjoitti viestiä tietsalla ja laski leipänsä sohva-arkulle. Juutas huomasi tilaisuutensa tulleen ja varasti emännän leivältä kinkun! Isoemäntä huomasi sen vasta, kun viimeiset kinkunrippeet olivat katoamassa parempaan säilöön Jutkiksen vatsaan. Juutaksen mielestä oli korkea aika saada jotakin herkkua, koska olimme saaneet raksuruoan lisäksi herkkua viimeksi tiistaina, emmekä me sulata sitä, että jo toista päivää elimme pelkillä nappuloilla. Lopetamme kehruun, jos meitä ei yhtään hemmotella.
Kun kinkku oli kadonnut parempaan talteen, teki pojan mieli hieman leikkiä. Koska muuta sopivaa lelua ei sattunut näköpiiriin, kiipesi Juutas uudelleen sohva-arkulle ja nyysi lelukseen digikameran. Siinä on NIIN kiintoisa naru, jota on kiva nypeltää. Isoemäntä ei kauheasti tykännyt, kun kamera mätkähti lattiaan. Kameran lisäksi Jutkis on aiemmin nyysinyt myös kompassin samasta paikasta, sillä siinäkin oli niin kiva nirunaru. Vain kenkä puuttui, eikä kompassi kyllä ollut silikkiä tai samettiakaan. Lohduksi kameran pidättämisestä Juutas löysi pikkuemännän satiinisen hiusnauhan, ja kyllähän silläkin nyt paremman puutteessa leikkii.
Kun isoemäntä oli motkottanut tarpeeksi kamerasta ja kinkusta, Juutas totesi, miten sitä on todella helppoa höynäyttää. Ei tarvitse kuin katsoa killittää isoemännän silmiin, ja johan se tulee ja rapsuttaa. Kun se lopettaa, pitää vain tökkäistä sen kättä ja maukaista vienosti, niin se rapsuttaa lisää. Ja taas kun se lopettaa, uusi vaativahko maukaisu ja käsi siirtyy turkkiin. Kolmas maukaisu ei enää tepsinyt, vaan akka katosi tyhjäämään tuota kummallista vehjettä, jonne se tunkee vaatteita tuon tuosta kastumaan, ja sitten se levittää ne saman tien jollekin ihme häkkyrälle kuivumaan. Miksi ensin kastella, jos kuitenkin heti perään pannaankin kuivumaan? Emme tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti