Titityy

Hiski on innostunut linnuista nyt kevään aikana niin, että sälli melkein juoksee takaterassin ovea päin, kun jonkun siivellisen kevätkujerrus kuuluu ulkoa. Pääsiäisreissussa näimme niin herkullisen talitintin, että se tulee vieläkin uniimme. Nuuhkimme pihailmaa valjaissa, kun tuo härnääjä päätti lehahtaa viereiseen koivuun morsiamia kutsumaan. Kai sitä vallan nauratti, kun se pani merkille kaksi suurta saalistajaa, jotka kuitenkin oli kahlittu valjaisiin. Voisi melkein sanoa, että tirppa nauroi meille pirullisesti "Ette saa kiinni, ette saa kiinni!".

Täällä kotona taas harakat ja mustarastaat naureskelevat toisilleen ja meille sen verran ahkerasti, että kesä taitaa tosiaan olla tulossa. Juutas tykkäsi juoda rännistä valuvaa vettä, eikä poikaa haitannut laisinkaan, kun vesi kasteli hiukan turkkiakin. Tykkäämme keväästä ja ulkoilmasta niin, että päivystämme taukoamatta ovien edessä, jos vaikka pääsisimme livahtamaan ulos niin, ettei kukaan huomaa. Kerran Pohjanmaalla saimme karattua, mutta pikkuemäntä oli sen verran nopea, että sai syöksyttyä peräämme ja kantoi sisään. Se ei saanut edes huutia kuraantuneista sukistaan.

Pihalammikossamme on kuulemma viime keväänä ollut sammakonpoikasia. Me olemme silloin olleet vasta pieniä ja sokeita pallosia, mutta tänä kesänä sammakot varmasti saavat meiltä kyytiä! Kaikkein suurin haaveemme on kuitenkin päästä käsiksi (tai pikemminkin kynsiksi) johonkin oiken isoon lintuun, vaikka fasaaniin tai míkseipä tällaiseen kokottimeen: