Pikkuisäntä pettää meitä...

Pikkuisäntä kävi äsken naapurissa katsomassa pikkuisia labbiksenpentuja, ja oli siellä mukana pikkuemäntäkin. Ne molemmat ottivat ja ystävystyivät KOIRAN kanssa, voitteko kuvitella? Kissansydämemme pakahtuvat loukkaantumuksesta, vaikka kyllähän ne meitäkin rapsuttelivat entiseen malliin. Lisäksi ne kehtasivat haista koiralta. Ja vielä pennuilta. Pennut varmaan vikisivät anovasti pikkuisännälle ja yrittivät vihjailla, että tahtoisivat muuttaa meille. Niiden emokin on varmaan koettanut ruskeilla silmillään käännyttää pikkuisäntää koiraihmiseksi. Pikkuemäntä oli kuulemma jo ehdottanut, että meidät voisi myydä ja hankkia tilalle tuollaisen pikkukoiran! Kotona se kuitenkin sanoi meille, että olemme söpömpiä kuin yksikään koira. Ota tuostakin nyt sitten selkoa! Taitaa olla parasta niellä suuttumus ja tällätä itsensä niin hienoksi, että koirat unohtuvat. Juutas jo laittoi emännän helmet kaulaansa ja poseerasi ne päällään: